Artikkeleita

Jaa sivu:

Työsuojelukonsultin tutkinnosta lisävalmiuksia

Työsuojeluvaltuutetut hoitavat tehtäviään työpaikoilla joko oman työnsä ohessa tai päätoimisina.

Yksi päätoimisista työsuojeluvaltuutetuista on Petra Neitola, joka aloitti vuoden 2018 alussa toisen nelivuotiskauden päätoimisena työsuojeluvaltuutettuna Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä. 

Neitola edustaa hoitohenkilökuntaa Oulun yliopistollisessa sairaalassa, ja hänen alueeseensa kuuluvat hoidolliset yksiköt medisiiniseltä tulosalueelta sekä kuntoutuksen tulosalueelta. Edustettavia työntekijöitä on runsaat tuhat. Esimerkiksi lääkäreillä ja esimiehillä on omat työsuojeluvaltuutettunsa.

Uutena osana Neitolan työsarkaan tuli koordinoivan työsuojeluvaltuutetun tehtävät.

– Käytännössä se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi huolehdin vetäjät työsuojeluyhdyshenkilöiden tapaamisiin, teen työsuojelujaoston esityslistat yhdessä työsuojelupäällikön kanssa, kokoan työsuojeluvaltuutettujen lomat, koulutukset ja varmistan, että meillä on aina väkeä paikalla, Neitola kertoo.

Neitolan mukaan työsuojeluvaltuutetun työ erittäin on monipuolista.

– Teemme paljon ennaltaehkäisevää työtä, mutta olemme mukana myös selvittämässä konfliktitilanteissa sekä tukihenkilöinä. Työhöni kuuluu myös yhteistoimintaan liittyviä edustuksia, toimin esimerkiksi sairaanhoitopiirin yhteistyötoimikunnan puheenjohtajana.

Lähes kaikissa Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin yksiköissä on 1–4 työsuojeluyhdyshenkilöä eli työsuojeluasiamiestä, jotka esimiehen kanssa työparina huolehtivat yksikön työsuojeluasioista.

– Työsuojeluvaltuutettu on esimiesten ja työsuojeluyhdyshenkilöiden tukena ja apuna, auttaa ja neuvoo esimerkiksi riskienarvioinnin tekemisessä, kemikaaliluettelon päivittämisessä ja sisäilmaongelmien selvittelyssä, Neitola kertoo.

Neitola tekee yhteistyötä työterveyshuollon kanssa päivittäin.

– Olen mukana oman alueeni työpaikkaselvitysprosesseissa. Kuulun myös sairaanhoitopiirin työterveysyhteistyöryhmään, jossa seurataan ja kehitetään työterveysyhteistyötä.

Oman alueen työterveyshuollon toimijoiden kanssa tavataan epävirallisesti ja käydään oman alueen kuulumisia läpi. Osallistun satunnaisesti myös työterveyshuollon tiimipalavereihin.

Kuormittavimpana ja hankalimpana Neitola pitää työssään haasteita, jotka usein liittyvät muutoksiin. 

– Näissä tilanteissa monesti turhauttaa se, että asiat etenevät hitaasti, ja vaikka itse haluaisi kovasti auttaa työyhteisöä, ei keinoja auttamiseen löydy.

Yhteistyökumppaneita on yksiköiden ja työterveyshuollon lisäksi paljon muitakin: sairaanhoitopiirin hallinto, tekniikan palvelut, turvallisuustoimisto ja pesula. 

– Lisäksi hyödynnämme paljon muiden yliopistosairaaloiden verkostoja. Meillä on yo-sairaaloiden kanssa vuosittain kaksipäiväinen tapaaminen, jossa esitellään hyviä käytänteitä ja vaihdetaan kokemuksia.

Petra Neitola harmittelee sitä, ettei aika aina riitä kaikkeen, mitä haluaisi tehdä ja kehittää. 

Ongelmat samanlaisia kaikkialla

Lisävalmiuksia tehtävän hoitoon Petra Neitola kertoo saaneensa työsuojelukonsultin tutkinnosta, jonka hän suoritti Aktiivi-Instituutissa. Jatko-opintoihin häntä kannustivat kollegat, jotka olivat jo aiemmin suorittaneet kyseisen tutkinnon.

– Koulutus laajensi näkemystäni työsuojelusta ja työhyvinvoinnista. Se avasi muun muassa lainsäädännön merkitystä työsuojeluasioiden taustalla. Koulutuksen myötä asioita on alkanut tarkastella kokonaisvaltaisemmin, Neitola sanoo.

Neitolan mukaan koulutuksessa tuli hyvin esille myös se, että työelämän ongelmat ovat saman laisia ympäri maata.

– Työelämän haasteissa korostuvat koko ajan enemmän koulutuksessa käsitellyt työsuojeluun ja työhyvinvointiin liittyvät asiat. Myös työsuojeluvastuun ymmärtäminen on tärkeää esimiehen roolissa toimiville, Neitola sanoo.

Apua työssä on ollut kurssikavereista muodostuneesta verkostosta.

– Verkosto on ollut hyvä apu monessa tilanteessa ja apua on pyydetty puolin ja toisin. Kurssikavereiden hanketöistä sai myös hyviä ideoita, joista joitakin on jo käsitelty omassa työsuojeluorganisaatiossani.

Neitola suosittelee jatkokoulutusta kaikille, varsinkin päätoimisesti tehtäväänsä hoitaville työsuojeluvaltuutetuille.

– Koulutusta ei ehkä kannata lähteä suorittamaan aivan uran alkutaipaleella, jos sitä hoitaa oman työn ohessa. Päätoiminen työsuojeluvaltuutettu hyötyy koulutuksesta varmasti jo varhaisemmassa vaiheessa, Neitola sanoo.

Rohkeasti ja aistit valppaina

Laborantti Tuula Myllymäki hoitaa työsuojeluvaltuutetun tehtävää oman työnsä ohella Tampereen yliopiston lääketieteellisten yksiköiden valtuutettuna, edustaen 700 työntekijää. Myllymäki on ollut Tampereen yliopiston palveluksessa 40 vuotta ja työsuojeluvaltuutettuna vuodesta 2003.

Työajan käyttö luottamistoimen hoitamiseksi on määritelty sopimuksessa työsuojelun yhteistoiminnan järjestämisestä Tampereen yliopistossa: kuusi tuntia viikossa. 

– Tosin vapaata voidaan myöntää muunakin ajankohtana, mikäli tehtävien hoitaminen sitä edellyttää. Sekä työnantaja että tehtäviäni paikkaamaan joutuneet työtoverini ovat suhtautuneet hyvin ymmärtäväisesti ajankäyttööni työsuojeluvaltuutettuna, Myllymäki sanoo.

Myllymäen mukaan laboratorioalalla on työsuojelullisia haasteita, joiden havainnointiin vaaditaan valppautta, rohkeutta ja kykyä toimia ripeästi. JHL:läiset työsuojeluvaltuutetut valitsivat Myllymäen ”Vuoden 2017 Työsuojelutaitajaksi”. Perusteluina olivat kyky hoitaa ongelmat ripeästi, avoimuudesta oppia uutta ja ottaa uusia haasteita vastaan.

– Valtuutetun pitää kulkea aistit valppaana, hänellä on oltava rohkeutta puuttua epäkohtiin ja viedä niitä eteenpäin. Valtuutetun on osattava myös kuunnella ja neuvoa, Myllymäki sanoo.

Myllymäen vastuualueen yksikössä tehtiin vuonna 2017 laaja riskienarviointi, jossa mukana olivat työnantajan lisäksi työsuojelupäällikkö ja työsuojeluvaltuutettu sekä työpaikkaselvityskäynnit terveydenhuollon kanssa. Lisäksi AVI teki tarkastuskäynnit kolmessa eri lääketieteen kohteessa.

– Muita tehtäviini kuuluneita asioita ovat olleet työyhteisön ilmapiiriongelmat, ergonomia sekä esimerkiksi melunmittaus, Tuula Myllymäki kertoo.